soinin%20kupla.jpg
Osta kirja jouhevasti Rosebudin verkkokaupasta!

 

Ohhoh, nytpä tuli arvosteluun aiheensa näköinen kirja! Sirpa Ahola-Laurilan tuore kirja Soinin kupla kuvaa perussuomalaisten toimintaa aivan viime vuosina Oulun seudulla. Ajallisesti kirja on erittäin tuore, sillä viimeiset päivitykset ovat vuoden 2014 lopulta, eli vain parin kuukauden takaa.

 

Kirjoittaja liittyi perussuomalaisiin ennen vuoden 2011 eduskuntavaaleja. Hän oli seuraavan vuoden kunnallisvaaleissa ehdokkaana, ja äänet riittivät varavaltuutetun paikkaan Oulun valtuustossa. Hän on myös Pohjois-Pohjanmaan PerusNaisten puheenjohtaja ja aktiivi useissa muissa kansalaisjärjestöissä.

 

Kirja maalaa varsin tutuntuntuisen kuvan poliittisesta paikallistoiminnasta, tangeeraten välillä valtakunnallistakin toimintaa. Tutuntuntuista siksi, että olen itsekin ollut mukana poliittisessa paikallistoiminnassa, joskaan en – herra varjelkoon – perussuomalaisissa! Kirja kuvaa oivallisesti nopeasti kasvaneen liikkeen ongelmaa, sitä kuinka toiminnan vaatima organisaatio ei kasva ja kehity muun kasvun yhteydessä. Organisaatio on varsin heikko, ja nopeasti paisuneen jäsenistön ristivedossa. Siinä vanhat toimijat yrittävät pitää kiinni asemistaan ja vanhasta, pienen marginaalipuolueen toimintatavoista. Näillä toimintatavoilla ei ole juurikaan tekemistä järjestödemokratian kanssa.

 

Yksi perussuomalaisten iso ongelma kirjoittajan mielestä on SMP:n haamu. Toimijoissa on vielä vanhoja SMP:läisiä, jopa näiden jälkeläisiä, kuten erinomaisen värikäs Joukamo Kortesalmi, jonka toilailut saavat kirjassa ihan oman lukunsa! Kirjasta saa kuvan, Soini on puoluetta koossapitävä voima, ja että ilman häntä ja hänen brändääjäänsä Jukka Jusulaa puoluetta ei olisi nykyvahvuisena olemassa. Samalla kirja kritisoi Timo Soinia yksinvaltaisuudesta ja hällä väliä -asenteesta järjestötason ongelmiin. Sääntöjen noudattaminen ei kirjan mukaan ole Soinin keinovalikossa ihan kärkisijoilla. Kritiikki on siloteltua, mutta aika moni on varmasti valmis veikkaamaan Ahola-Laurilalle lyhyttä uraputkea perussuomalaisissa. Kirjoittaja manaa moneen otteeseen perussuomalaisissa vallitsevaa selkäänpuukottamiskulttuuria ja yhteishengen puuttumista. Sinällään tämä kirja on erinomainen todiste noista kummastakin!

 

Kirja toimii hyvänä lähdeteoksena perussuomalaisten vaikuttajien sammakoiden suusta päästämiselle. Siksi monta niistä kirja palauttaa mieleen. Ei tosin läheskään kaikkia, siihen ei yksi kirja taitaisi riittää. Kirjoittajan tai puolueen poliittista linjaa siitä on vaikea hahmottaa, siksi ristiriitaisesti asiat ja ennen kaikkea henkilöt tulevat esitellyiksi. Kappale voi alkaa jotain henkilöä hieman kehaisten, mutta päättyä täysilaidalliseen tätä kohtaan. SMP on riepoteltavana pitkin kirjaa, mutta kirja päättyy sitaattiin ”Kyllä kansa tietää.” Kirja jättää fiiliksen, että hallitusvastuussa tuo soppasakki olisi aikamoinen kauhistus. Ehkä olisi hyväksi kausi tai kaksi vielä oppositiossa harjoitella.

 

Kireä aikataulu(?) näkyy valitettavasti kirjan luettavuudessa. Virkkeet tuppaavat olemaan hieman monimutkaisia ja sekavia. Aikamuodotkin ovat välillä hieman vaikeasti hahmotettavia. Ehkäpä tarmokkaampi kustannustoimittaminen olisi ollut hyväksi kirjalle. Tai sitten kirja on tarkoituksellisesti aiheensa ja tekijänsä näköinen.

 

Sirpa Ahola-Laurila: Soini kupla. Into Kustannus 2015, 168s.