Osta kirja mukavasti Rosebudista!

 

Voi sanoa, että Taavi Soininvaara muutaman, tai ehkä yhden, muun samanikäisen miehen kanssa on nostanut suomalaisen trillerin aivan kansainväliselle tasolle. Soininvaaran ensimmäinen trilleri, Ebola-Helsinki ilmestyi vuonna 2000. Siinä kirjailija marssitti esiin myös Suojelupoliisissa työskentelevän Arto Ratamon. Ratomo on mukana myös Teräsarkussa, joskin hänen rooliaan rajataan jo prologissa.

 

Tällä kertaa tutkittavana on prostituoidun murha. Supo on mukana, koska kyse on paperittomasta siirtolaisesta. Supo on mukana myös muista syistä, jotka käyvät ilmi kirjan edetessä. Asetelma on sinällään painajaismainen, koska poliisi on itse epämääräisellä tavalla, ja korkealla taholla sekaantunut rikoksiin. Joitain vuosia sitten juoni olisi ehkä vaikuttanut aivan liian kaukaa haetulta, mutta nyt, kun huumepoliisin päällikölle vaaditaan 13 vuoden vankeutta oikeudessa, juoni tuntuukin pelottavan todenmukaiselta.

 

Toinen juonen osa seuraa toimittaja Essi Kokkoa hänen jahdatessaan finanssikeinottelijoita ympäri Eurooppaa. Kokolla on kiikarissa kaikkien aikojen skuuppi talousjournalismissa, mutta onko se liian iso pala?

 

Jopa kolmas säie löytyy, kun Ratamon henkilökohtainen historia tulee mukaan. Myös tämä osoittautuu lopulta hyvin vaaralliseksi. Vaaravyöhykkeelle tuntuu joutuvan myös tytär Nelli.

 

Juonen osat kiertyvät erittäin tyylipuhtaasti yhteen. Soininvaara osaa asiansa.

 

Pari asiaa minua harmittaa niin Soininvaaran kuin sen toisenkin kansainvälisen tason suomalais- thrilleristin: Miksi kirjan sankareista pitää tehdä moisia yli-ihmisiä, jotka fyysisillä – de facto mahdottimalla – suorituksillaan selviävät melkein mistä tahansa? Vähempikin riittäisi. Ja miksi sankareiden pitää ehdoin tahdoin mennä aivan liian vaarallisiin tilanteisiin, vaikka olisi toinenkin tapa toimia. Tuollainen tuskastuttaa lukijaa!

 

Mutta ei tuskastuta niin paljoa, ettenkö jo nyt odottaisi seuraavaa Taavi Soininvaaran dekkaria. Ja hyvin todennäköistä on, että sekin Teräsarkun tavoin liittyy löyhästi edeltäjäänsä. Niin paljon kesken jäi kutkuttavalla tavalla tässä kirjassa.

 

 

Taavi Soininvaara: Teräsarkku. Otava 2014, 414 s.