Jan Guillou aloitti muutama vuosi sitten kertomuksen Suuresta vuosisadasta, 1900-luvusta. Guillou kertoo, kuinka hän on kirjoittanut jo kaksi romaanisarjaa, eli suuren suosion saaneet Hamilton-kirjat sekä 1100-luvulta alkavan Arn-sarjan. Hän on ynnännyt ennättävänsä kirjoittaa vielä romaanisarjan huimasti tapahtumia sisältäneestä, dramaattisesta ja verisestä 1900-luvusta. Tarinan ytimessä ovat norjalaiset Lauritzenin veljekset. Ja tarina alkaa...

 

SILLANRAKENTAJAT

 

Osta kirja Rosebudin verkkokaupasta

 

Kertomus alkaa, kun norjalaisten Lauritzenin veljesten isä, kalastaja, hukkuu ja pojat jäävät puoliorvoiksi. Lauriz, Oscar ja Sverre ovat tuolloin 5-6 vuotiaan kieppeillä. Eletään 1800-luvun loppua. Poikia näyttää odottavan sama elämä kuin edellisiäkin sukupolvia: oppipojasta kalastajiksi, köydenpunojiksi ja maanviljelijöiksi. Sattuma ja poikien kyvykkyys kuitenkin muuttavat asioiden suunnan. Bergeniläinen hyväntekeväisyysloosi huomaa poikien kyvykkyyden ja he pääsevät stipendien turvin Dresdenin yliopistoon opiskelemaan insinööreiksi. Stipendeihin sisältyy moraalinen velvoite vastapalvelukseen: poikien olisi palattava Norjaan rakentamaan rautateitä.

 

Veljekset opiskelevat menestyksekkäästi ja valmistuvat ajallaan erinomaisin arvosanoin. Sitten tulee särö: yksi veljeksistä, Oscar, tulee huijatuksi ja rosvotuksi rakkauden sokaisemana. Hän pakenee häpeää kertomatta veljilleen tapahtuneesta. Myös toinen veli, Sverre, yllättää kaikki valmistumisensa jälkeen. Hänkään ei pysty palaamaan Norjaan. Jos mahdollista, hänen ratkaisunsa on vielä häpeällisempi: hän on löytänyt rakkaakseen englantilaisen miesystävän ja aikoo tämän kanssa Englantiin. Tuona aikana asiasta oli mahdoton edes puhua, saati hyväksyä.

 

Kolmas ja vanhin veli Lauritz kokee hänkin rakkaudentuskaa epäsäätyisen rakkautensa kanssa. Hän kuitenkin palaa Norjaan ja aloittaa saman tien vaativan Bergenin rakennustöissä.

 

Bergenin opintojen jälkeen kirja kulkee Lauritzin ja Oscarin tarinoissa. Oscar on paennut häpeäänsä Afrikkaan saakka Ja Lauritz siis Norjassa. Kolmas veli jää lähes unholaan. Guilloimaisesti päähenkilöt kohtaavat koettelemuksia, mutta menestyvät tekemisissään suorastaan loistokkaasti. Ken on lukenet Arn-trilogian tai Hamiltonen seikkailuja, tietää, kuinka Guillou osaa glorifioinnin. Ei siinä mitään, joskus tuollaisia aikuisten satuja kaipaa, oikeasti. Ja jo tämä Suuren vuosisadan ensimmäinen osa osoittaa, kuinka hyvin kirjoittaja on tehnyt taustatyönsä. Käsitellyiksi tulivat niin Norjan itsenäistyminen, Maailmansota, kuin Afrikan siirtomaahistorian loppupuolikin. Google oli ahkerassa käytössä, kun tarkastin historiallisia yksityiskohtia. Enpä löytänyt anakronismeja tai muita virheitä. Sukkelaa ja mukavaa luettavaa!

 

Jan Guillou: Sillanrakentajat – Suuri vuosisata I (Brobyggarna, suom. Taina Rönkkö). Like 2012, 605 s. http://akademibokhandeln.se/artiklar/jan-guillou-om-brobyggarna/

 

KEIKARI

Osta kirja Rosebudin verkkokaupasta

Sillanrakentajien loppupuolikkaassa sivuutettu kolmas Lauritzin veljeksistä, Sverre, käsitellään tässä omassa teoksessaan. Keikarin tarina jatkuu suoraan Dresdenistä. Sverre matkustaa kohti Englantia rakkaansa Albien kanssa. Perillä ei odotakaan viehättävä englantilainen maalaistalo lammaskatraineen. Albie osoittautuukin jaarliksi ja lordiksi, ja maalistalo on kartano suunnattomine tiluksineen. Koska Albien isä on kuollut, Albie on myös suvun päämies.

 

Guillou kuvaa aluksi hienosti Englannin aristokratian tapoja tuona lähes viimeisenä aikana, jolloin se oli voimissaan. Arvailujen varaan jää, kuinka uskottavaa kuvaus on. Varmuudella kirjailija on kolunnut arkistoja ja ajan sanomalehtiä, siksi seikkaperäinen kertomus on.

Tunnustan, että seikkaperäisyys menee minun lukukokemukseni perusteella vähän jo liiallisuuksiin. Esimerkiksi taiteilijoita ja filosofeja päähenkilöt tapaavat hieman liikaakin. He viettävät aikaa huippulahjakkaan mutta epäsoveliaan Bloomburyn ryhmän (en tiennyt ennestään, googlasin ryhmän) kanssa. Siinä oli mukana mm. Virginia Woolf sisaruksineen, Dora Carrington, Maynard Keynes ja Bertrand Russel. Ranskassa he tutustuvat taiteilijoihin van Goghiin, Cezanneen, Gaugainiin, Matisseen...siis jopa hieman liiallista ilotulista.

 

Insinööriopinnot unohtuvat sekä Sverreltä että Albielta varsin pian. Albie keskittyy tilanhoitoon ja Sverre löytää maalaamisen, jossa hän kehittyy – totta kai – varsinaiseksi mestariksi. Koneiden kehittäminen jää lähinnä kartanon konekannan modernisointiin.

 

Ensimmäinen maailmansota syntyhistorioineen (tavallaan annalistisesti kuvattuna) englantilaisittain on ehkä kirjan parasta antia. Vuosisadan alku Euroopassa oli suuren uuden ajan hengittämistä. (Näin ei ollut Suomessa, kiitos Venäjän sortopolitiikan ja väkivaltaisuutta uhkuvan ilmapiirin). Kirjailija piirtää kuvan, jonka mukaan Euroopassa ajateltiin tekniikan ja keksintöjen hävittävän sodat kertakaikkisen vanhanaikaisina. Pettymys oli valtava, kun ilmeni, että tekniikka vaan mahdollisti entistäkin hirveämmät sodat.

 

Kirjan tarina loppuu Maailmansodan päättymisen aikoihin, keväällä 1919. Vaikka tämä Keikari välillä puuduttikin, odotan kiinnostuksella seuraavan osan ilmestymistä. Ruotsissa Suuri vuosisata III on ilmestynyt viime syksynä nimellä Mellan rött och svart. Ei ole järin vaikea arvata mitä kirja käsittelee, kun kyse on 1900-luvusta. Uskoisin, että Like julkaisee sen ensi syksyn listallaan. Toivottavasti nimen kanssa ei olla liian kekseliäitä. Dandyn kääntäminen Keikariksi ei ollut mielestäni paras mahdollinen. Olisi toiminut alkuperäiselläkin nimellä.

Jan Guillou: Keikari – Suuri vuosisata II. (Dandy, suom. Taina Rönkkö) Like 2013, 375 s.

Täältä voi kurkistaa, mitä Jan Guillou kertoo kirjastaan Mellan rött och vit: Piratförlagin sivuilla. http://www.piratforlaget.se/bocker/mellan-rott-och-svart/

 

PUNAISEN JA MUSTAN VÄLISSÄ

 

Maailmansota on päättynyt. Keikarin lopussa tapahtunut veljesten jälleennäkeminen on johtanut siihen, että Sverre hoitaa nousevaa mainostoimistoa Berliinissä, ja siellä myös asuva Oscar puolestaan järjestelee veljesten liikeasioita. Lauritz puolestaan asuu Tukholman lähistöllä Saltjöbadeninissa. Tosimaailmassa paikka tunnetaan Knut A. Wallenbergin perustamana kylpyläalueena, josta kehkeytyi huvilakaupunginosa. Lauritz jatkaa siltojen rakentamista ja hoitaa pääkonttoria.

 

Kirja on taas siroiteltu täyteen historian tapahtumia. Erityishuomion kohteena on Saksan kehitys. Kuvaus hyperinflaatiosta, suhtautumisesta Versailles´n ”häpeärauhaan” ja keskiluokan romahtamisesta kertaa alleviivaten lukijalle, mistä kumpusi Saksan fasismi. Toisaalta, hieman ohuemmin tosin, kirja kertoo Ruotsin sosiaalidemokraattisen yhteiskuntajärjestyksen synnystä.

 

Veljekset luovivat tämän aatteiden ajan läpi, menestyen guilloumaisella vakuuttavuudella. Sitten ajat käyvät ahtaiksi, erityisesti Sverrelle, jonka henki ei olisi minkään arvoinen, jos valtaan nousseet natsit saisivat selville hänen homoseksuaalisuutensa. Ahtaaksi tulevat ajat myös Oscarin perheelle, johtuen hänen vaimonsa taustasta. Lopulta koko suku käytännössä pakenee Ruotsiin turvaan.

 

Tämä trilogian päätösosa lähti liikkeelle hieman haparoiden, kuin kirjailija ei oikein olisi päässyt aiheeseen kiinni. Keskiosa alkoi taas tuntua tutun vetävältä Guilloulta. Hieman ehkä liikaa, kuten edellisessäkin osassa, päähenkilöt tutustuivat ajan merkkimiehiin: tuttavapiiristä löytyvät niin Bertolt Brech kuin Herman Göringkin. Hieman syö uskottavuutta, niin fiktiosta kuin onkin kyse. Loppu vaikuttaa sekin siltä, että kirjailijan eväät ovat syödyt. Olisin odottanut hieman paremmin rakennettua huipennusta. No, oikein luettavaa tekstiä kuitenkin, kuten aina Guilloulta.

 

Koko trilogian parhaaksi osaksi jää minun mielestäni ensimmäinen. Se on ehjin ja aidoin, vaikka mahtipontinen on sekin. Kaksi jälkimmäistä osaa jollain tavoin kuitenkin jäävät täytteiksi, ikään kuin jatko-osiksi. Joka tapauksessa hyän historian oppitunnin trilogia tarjoaa.

 

Jan Guillou: Punaisen ja mustan välissä – Suuri vuosisata III. (Mellan rött och svart, suom. Taina Rönkkö) Like 2014, 460 s.