kuninkaan%20anna-normal.jpg

 

Osta kirja Rosebudin verkkokaupasta

 

Jos joku on unohtanut, Ulla-Lena Lundberg voitti vuonna 2012 Finlandia-palkinnon romaanillaan Is/Jää. Minäkin tuon asian muistan, mutta sen olin unohtanut, että aikoinaan Lundbergin pari romaania luin ja pidin niistä. Asia muistui mieleen vasta viime syksynä, kun Gummerus kertoi julkaisevansa uusintapainoksen romaaneista Kuninkaan Anna ja Kökarin Anna. Gummerus oli julkaissut romaanit reilut 30 vuotta aikaisemmin, vuonna 1983 ja 1985. Luin romaanit siis teini-ikäisenä. Uusintapainokseen romaanit oli yhdistetty, mikä tuntuukin järkevältä, sillä romaanin vaihtumista toiseen tuskin huomaa.

 

Kertomus alkaa vuoden 1919 tienoilta. Päähenkilö Anna on neljävuotias, ja hän kokee elämänsä ensimmäisen suuren menetyksen isänsä, ”Kuninkaan” kuollessa tapaturmaisesti. Hänen isänsä ja samalla torpan nimi Kuningas tulee ilmeisesti kökarilaisesta huumorista: torppa oli saaren pienin. Kuningas oli kuitenkin omalla tavallaan kylän merkkihenkilö, sillä vähäisistä resursseistaan huolimatta hän onnistui toimissaan, kunnes kuoli parhaassa miehuudessaan.

 

Anna kätkee surunsa, ja hänestä varttuu osaava ja teräväpäinen nuori nainen. Elämään kuuluu kalastus ja pienestä torpasta ja pikkusisaruksista huolehtiminen. Äiti-Kristiinan Kuninkaan kuolema on lamauttanut ja katkeroittanut. Onnettomuus saapuu kyläläisten kalastaessa ulkosaaristossa. Onnettomuus tulee onnen muodossa, kun saarelle on tullut sen haltioittama ruotsalainen taidemaalari. Taiteilija, Staffan, ihastuu itseään huomattavasti nuorempaan Annaan. Suhde kehittyy kalastuskauden aikana niin, että Staffan pyytää Annan luokseen Tukholmaan. Kotiväen vastustuksesta ja itsestään selvistä varoituksista huolimatta Anna suostuu Staffanin pyyntöön. Kalastuskaudella sattuu vielä dramaattinen myrskyyn joutuminen ja siitä täpärä pelastuminen. Tapahtumalla on oma symboliarvonsa – ruumis ei suostu antamaan periksi, vaikka kaikki tuntuu menetetyltä.

 

Tukholmasta Anna palaa Kökariin menetyksen kokeneena, mutta rakkauttaan kadottamatta. Kylä odottaa hänen katuvan, kyttää raskautta, mutta ei löydä ainakaan riittävästi kumpaakaan. Lopulta vaikutusvaltaiset ja avarakatseiset saavat Annan pyrkimään uudelleen seminaariin, johon hänet oli jo kertaalleen hyväksytty. Niin päättyy Kuninkaan Annan tarina, ja alkaa Kökarin Annan tarina. Ensin seminaarissa, myöhemmin paraislaisena opettajana.

 

Anna avoimuudessaan löytää ystävät myös uudesta ympäristöstä. Hän kokee myös rakkauden. Ei Staffanin kaltaista, mutta hänelle riittävän. Tämäkin tuottaa pettymyksen, ja Anna kokee olevansa jo liian vanha saamaan kaipaamiaan omia lapsia ja perhettä. Häntä – ja siinä sivussa koko romaania – kantaa optimistisuus ja iloisuus, joka vain ajoittain katoaa palatakseen saman tien takaisin.

 

Romaani on kokonaisuudessaan hieno. Se tekee saariston elämän, luonnon ja kehityksen näkyväksi ja ymmärrettäväksi. Ajallisesti tarina kulkee yli 60 vuotta, lähes ihmisiän. Läpi romaanin kulkee vahva tunteiden analysointi, sekä henkilöiden ajatuksissa että tarinan tapahtumissa. Tunteet ja pohdinnat ovat vahvoja – niin vahvoja, etten epäröinyt tuoda tähän arvioon juonipaljastuksia. Kerronta kantaa kauas yli juonikäänteiden.

 

Olen iloinen, että Gummerus otti tämän uusintapainoksen ohjelmaansa. Tuskin olisin tullut etsineeksi käsiini tätä romaania, joka jo ammoin teki minuun vaikutuksen. Mutta tyytyväinen on varmasti Gummeruskin: Kuninkaan Anna on ollut Mitä Suomi lukee -listalla maaliskuusta saakka. En ihmettele tuota, sillä uskon, että ilman tekijän Finlandia-palkintoakin romaani on erittäin kiinnostavaa luettavaa.

 

Ulla-Lena Lundberg: Kuninkaan Anna (Kungens Anna ja Ingens Anna; suom. Kaija Kauppi. Suomennoksen uudistanut Juhani Lindholm.) Gummerus 2014, 598 s.