kummola_kansi-normal.jpg

 

Osta kirja Rosebudin verkkokaupasta

 

Kanadan Halifaxissa pelattiin jääkiekon MM-kisat 2008. Suomi pääsi hieman yllättäen jatkopeleihin (lopulta pronssille). Jatkopeleihin pääsy sai Kalervo Kummolankin haluamaan kiireesti peleihin. Kyydin järjesti Finnair. Matkaan lähti Boeing 757, jossa oli Kummolan lisäksi vain kaksi pilottia, jotka hoitivat myös tarjoilun. Tarjoilu hoitui niin hyvin, että Kummola ennätti pitkällä lennolla sammuakin kahdesti.

 

Tällaisella lähdeviitteellä varmennetulla kertomuksella alkaa Pentti Sainion kirjoittama Kummolan kääntöpiiri- Urheiluviihteen kulissien takaista peliä käydä läpi tämän mustakalamaisen jääkiekon merkkimiehen toilailuja. Jos lukija odottaa, että kirja on täytetty tämän tason tempauksilla, hän pettyy. Suurin osa muista tempauksista on paljon suurempia ja monet veronmaksajille yksinlentelyä paljon kalliimpia.

 

Pertti Sainio on käynyt jättiurakkaan alkaessaan selviä suomalaisen ja kansainvälisen jääkiekon kummisedän, Kalervo Kummolan, erikoisia bisneksiä. Kummolan lisäksi kirjan ytimessä ovat ns. liikemies Hjallis Harkimo sekä Harkimon ideoima Hartwall Areena. Ympärillä pyörii toki monia muitakin ihmisiä, niin liikemiehiä ja jääkiekkoilijoita, kuin poliitikkojakin. Jälkimmäisiä aina ihan valtakunnan kärkitasolta. Ai niin, pyöriihän kuvioissa poliitikkojen lahjonnasta linnatuomion saanut Tapani Yli-Saunamäkikin. Kirja avaa asioita, jotka itse asiassa ovat ihan ilmiselvästi olleet havaittavissa julkisuuden kautta, mutta niiden itsestäänselvyyden takia ne eivät ole kiinnittäneet huomiota. Tämän piiri pieni pyörii -touhun auki kirjoittaminen on Sainion suurin ansio.

 

Koko Hartwall-Areena – Kummola – Harkimo – Jokerit -kuvio on asiakirjojen valossa aivan uskomatonta sähellystä, rahan hassausta, huonosti hoidettua bisnestä ja muiden, ei vähiten veronmaksajien, rahojen imurointia tappiollisiin ufo-hankkeisiin. Minulle ihan uutena asiana tule se, että viranomaisten vaatimukset yritysten tilinpäätösten, tilintarkastusten ynnä muiden tekemisestä ovatkin vain vaatimuksia. Ei niitä tarvitse tehdä tai toimittaa mihinkään. Ainakaan jos kyse on jääkiekosta, Jokereista tai julkkisliikemiehistä.

 

Kirjan lukeminen on aika vaativa juttu. Syy ei ole kirjoittajan eikä lukijan, vaan käsiteltyjen kusetusten, väärinkäytösten ja töppäysten määrä. Milloin imuroidaan suoraan verovaroja, milloin eläkeyhtiön, milloin Sanoman – ja taitavatpa sairaat lapsetkin menettää osansa.

 

Kirjan loppuosa on ehkä kaikkein kylmäävintä luettavaa. Siinä kuvataan kuinka Kummola ja marionetti-Harkimo ihan vapaaehtoisesti vetävät Putinin lähipiirissä hääräävät oligarkit suomalaiseen jääkiekkobisnekseen. Kylmäävyys tulee siitä, kun kirjan muissa osissa näytetään, kuinka kiistattomasti jääkiekko ja poliittinen eliitti pelaavat samassa ketjussa. Niin, tosiaan, Areena-kaupan kiemurat on käsitelty kirjassa, ja muutenkin se ulottuu ajassa aina kuluvan vuoden huhtikuun lopulle saakka.

 

Kirjan tietojen oikeellisuuteen on vähän pakko uskoa. Noita väitteitä ei uskallettaisi julkaista kirjana, ellei kustantaja olisi tekstiä tarkastanut huolellisesti. Ja kirja julkaistiin, vaikka Kummola yritti sitä estää, ensin käräjäoikeudessa, sitten hovioikeudessa. Oikeus totesi, ettei Suomessa ole ennakkosensuuria. Mutta suurella todennäköisyydellä kirjaa käsitellään oikeudessa nyt julkistamisen jälkeen. Siinä sitten nähdään, ulottuvatko Kummolan lonkerot oikeuslaitokseen saakka. Haasteet ja oikeudenkäynnillä uhoamiset kuitenkin olivat kirjalle mitä mainiointa markkinointia: kirja ennätti nousta toukokuun Mitä Suomi lukee -listalle, vaikka ilmestyi vasta kuukauden viimeisinä päivinä.

 

On kirjassa vähän moitittavaakin: Koska liikutaan vuosituhannen vaihteen molemmin puolin, on rahayksikkönä välillä markka, välillä euro. Tähän olisin kaivannut hieman lisää johdonmukaisuutta. Toinen asia: varsinaisia kirjoitusvirheitäkin oli hieman liikaa. Jopa niin, että mahdollisiin lisäpainoksiin kannattaisi ehkä tehdä uusi oikoluku.

 

Pentti Sainio: Kummolan kääntöpiiri- Urheiluviihteen kulissien takaista peliä. Into Kustannus 2014. 319 s.