Knausgårdin haastattelu Imagessa (haastattelijana Juha Itkonen)

 

Karl Ove Knausgårdin Taisteluni-sarja ilmestyi niin suuren julkisen ja sosiaalisen median kohun saattelemana, että kesti muutaman vuoden ennen kuin halusin siihen tarttua. Nyt kuitenkin ensimmäinen kuudesta Taistelustani on luettu. Ja kyllä, romaani oli ja on kohunsa arvoinen.

 

Romaani on omaelämäkerrallinen, vähän kuin Kalle Päätaloa lukisi. Määrä ja kirjoitustahtikin täsmäävät. Kirjasarjan kuusi osaa syntyivät muutamassa vuodessa. Päätaloon vertailun voi varmaan lopettaa tähän. Knausgård menee yksityiskohdissaan äärimmäisen syvälle. Hän muistaa lapsuudestaan (s. 1968) tapahtumia niiden pienintä piirtoa myöten. Muisti kattaa kaikilla aisteilla aistitut tapahtumat.

 

Ajallisesti Taisteluni - ensimmäinen kirja sijoittuu Knausgårdin moniin eri elämänvaiheisiin. Siinä piipahdetaan sekä nykyhetkeen (tai siis kirjoittamisen ”nykyhetkeen”, vuoteen 2008) että varhaislapsuuteen 1970-luvulle. Sivumääriä en mitannut, mutta lukemisesta jäi sellainen mielikuva, että eniten kerronta keskittyi teini-ikään ja toisaalta isän kuoleman jälkeisiin päiviin. Tuolloin Karl Ove ja hänen veljensä Yngve elivät jo omaa elämäänsä, Yngve perheellisenä, Karl Ove puolisonsa kanssa.

 

Erityisesti teini-iän sattumusten kuvaaminen toi hirmuisen vahvasti omat kohellukset ja tuntemukset mieleen. Tuntui aivan käsittämättömältä kuinka hienosti romaani kuvasi noita tapahtumia. Oli helppo samaistua. Aloin toisaalta itsekin ihmetellä, että kylläpä muistan tarkkaan yksityiskohtia omasta nuoruudestani. Mutta vaikka asiat tapahtuvat kirjailijalle itselleen, tuntuu tapahtumien keskipisteessä olevan koko ajan hänen isänsä. Kuinka isä suhtautui hänen tekoihinsa, kuinka etsi virheitä teoista, kuinka latisti häntä jne. Kirja on selvästi eräänlainen isäsuhteen purkaminen.

 

Isän loppu oli kurja. Kuin omasta päätöksestään hän alkoholisoitui reilun 40 vuoden iässä. Viimeiset vuodet olivat todella katastrofaaliset. Kuvaavaa oli, että jopa jalkansa katkaistuaan hän lattialla maaten jatkoi juomistaan kieltäytyen ambulanssista. Kuolema korjasi hänen ja veljekset joutuivat tai pääsivät siivoamaan konkreettiset sotkut.

 

Kirjan ensimmäiset kolme osaa julkaistiin syksyllä 2009. Saman tien syntyi kohu. Kirjailijan isän puoleiset sukulaiset eivät hyväksyneet sitä, että isän rappio ja isoäidin dementia tuotiin kirjassa esille. He myös yrittivät estää kirjan julkaisemisen. Viimeistään tämä kohu varmisti, että kirjasarjasta tuli menestys niin Norjassa kuin muuallakin maailmassa.

 

Karl Ove Knausgård: Taisteluni – ensimmäinen kirja (Min kamp I, suom. Katriina Huttunen). Like 2011, 489 s.
Osta tämä kirja edullisesti Rosebudista