http://www.rosebud.fi/2011/kirja_2010.php?ean=9789511277637

 

Henning Mankellin esipuheen mukaan viimeinen Wallander-kirja, Haudattu, ilmestyi hieman poikkeuksellisella tavalla. Hollannissa haluttiin 2000-luvun alkupuolella tarjota tietyn rikosromaanin ostajille kaupanpäälliskirja. Mankellilta kysyttiin haluaisiko hän kirjoittaa tuon kirjan. Hän suostui. Asia unohtui vuosikausiksi, kunnes BBC teki kirjan pohjalta elokuvan.  Mankell päätti julkaista tämän ”hollantilaisen” kirjon myös yleisesti. Se on kirjoitettu pitkän Wallander-tauon aikana, ennen Rauhatonta miestä, joka päätti varsinaisen Wallander-sarjan. Vuodelle 2012 päivätty kirjailijan esipuhe päättyy – valitettavasti: ”Enempää kertomuksia Kurt Wallanderista ei ole.”

Historiastaan ja ohkaisuudestaan huolimatta Haudattu ei ole mikään sutaisu. Kirja on ihan pesunkestävä Wallander. Wallander on edelleen Ystadissa poliisina. Hän toivoo voivansa muuttaa maalle ja hankkia koiran. Kollega vinkkaa sopivanoloisesta maalaistalosta, ja Wallander lähtee tutustumaan siihen. Kierrellessään taloa Wallander kompastuu maasta sojottaviin luihin, jotka osoittautuvat kädeksi. Löytyy kaksi luurankoa, ja talon hankkiminen väistyy rikostutkinnan tieltä.

Luurangot ovat vanhoja, ajoittuvat monien vuosikymmenten taakse. Poliisitutkinta vetää monta vesiperää. Kuvaus poliisityöstä, sen ajoittaisesta turhauttavuudesta välittyy hyvin lukijalle. Monta vesiperää vedetään. Sinnikkyydellä, onnella ja vaistolla juttu alkaa selvitä. Eikä Wallander olisi Wallander, ellei hän ajattelemattomuuttaan hankkiutuisi hengenvaaraan jutun selviämisvaiheessa.

Vaikka siis kyseessä on ohuehko kirja, oli sen lukeminen jälleen nautinto. Siinä on sopivasti lyhyitä lauseita siroteltuna eteenpäin vievään tekstiin. Myös poliisityön ja yksityiselämän kuvaukset ovat tasapainoisia. Haikeus tunkee lukijankin mieleen. Wallander vanhenee, Mankell vanhenee, viimeinen ”uusi” Wallander-dekkari kohta luettuna…

Kirjassa on myös loppusanat, joissa Mankell kertoo Wallander-sarjan synnystä, mm. siitä kuinka hän löysi nimen päähenkilölle – puhelinluettelosta. Kirja on kannesta kanteen miellyttävää luettavaa.

Henning Mankell: Haudattu. Otava 2013, 174 s.