v%C3%A4%C3%A4r%C3%A4%20nainen-normal.jpg

Ari Paulowin seitsemäs Jesse Hakcman –dekkari, Väärä Nainen, lähtee liikkeelle vauhdikkaasti: Suomen presidenttiehdokkaat siepataan keskellä Oulua heidän ollessaan yhteiskiertueella. Sieppaus toteutetaan ammattimaisesti ja onnistuneesti. Paitsi että yksi ehdokkaista vaihtuu epähuomiossa sivulliseen ulkonäön ja samanlaisen vaatetuksen ansiosta. Sieppaajien epäonneksi he saavat yhdeksi uhriksi Jesse Hackmanin kihlatun.

Poliisi ei tunnu saavan otetta tutkintaan. Hackman käy kuumana, ja käynnistää omat tutkimuksensa. Porukkaan liittyy salavihkaa sairaaksi tekeytynyt komisario Pavel Suorsa, joka on sisimmässään varma, että Hackman tutkii juttua poliisia tehokkaammin. Lukijalle vihjataan sieppaajien motiivista varsin varhain, mutta sieppauksen selvittelijöille se selviää vasta loppumetreillä, ja viralliset tahot jäävät kokonaan ilman selvitystä.

Tyylilleen uskollisena Paulow laittaa Hackmanin seikkailemaan lain rajamailla – ja välillä aika tanakasti sen huonommallakin puolella. Mentaliteetti on jesuiittamainen: tarkoitus pyhittää keinot. Tulosta syntyy, jos kohta vainajiakin. Mutta asiaan kuuluu, että vainajat ovat pahiksia, jotka vielä kuolevat osin kömpelyyttään.

Kaikki Hackman-dekkarit lukeneena uskallan sanoa, että tämä on niistä paras. Juoni pysyy kasassa, ja innostaa lukemaan. Tapahtumissa on uskottavuutta – periaatteessa noin voisi tapahtua ja tehdä. Paulow itse painottaakin tätä ”realismia”. Mies myös tekee kotiläksynsä ennen kirjoittamista. Nytkin hän on mitä ilmeisimmin käynyt merivartioston kanssa ihan merellä.

Paulowin dekkarit ovat ensimmäisellä, kovakantisella kierroksellaan, myyneet kohtuullisesti 1000-2000 kappaletta. Eli ihan ei saavuta Mitä Suomi lukee –listoja vielä. Koska Paulow on tiukasti paikkalintu, on hän Oulussa suunnilleen kaikkien tuntema. Oulussa hän saattaa olla myyvimpien kirjailijoiden joukossa.

Tämä uusin kirja on ensimmäinen Hackman-dekkari uuden kustantajalle, eli sen kustantanut WSOY:n äpäräpoika Johnny Kniga. Kaikki aikaisemmat on kustantanut Like. Saa nähdä ottaako Kniga Paulowin tosissaan, eli panostaako se seuraavan kirjan kanssa markkinointiin niin, että kirjailija nousee Reijo Mäen, Ilkka Remeksen ja Taavi Soininvaaran rinnalle.

Paulowin dekkarit ovat siis sujuvaa luettavaa. Meikäläistä hieman kiusaa kirjoissa esiintyvä poliittinen epäkorrekstius. Varsinkin kun tiedän, että Paulow siirtää Jesse Hackmanille aika suoraan omaa maailmankuvaansa. Flirttailu oikeuden omiin käsiin ottamisen ja muukalaisvastaisuuden kanssa on niillä rajoilla, kehtaako niitä enää lukea.

Ari Paulow: Väärä nainen, 436 s. Johnny Kniga 2013